“Olen viettänyt yli kaksikymmentä vuotta ensihoidossa. Työssäni olen nähnyt ihmisistä lähes kaiken: kiireen, ilon, surun, pelon, pimeyden, rohkeuden ja sen, miten elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Vuosien aikana olen alkanut kiinnostua yhä enemmän siitä, miten ihminen voisi voida hyvin jo ennen kuin jokin menee rikki.

Elämäni muutti suuntaa, kun veljeni kuoli.

Yritin selvitä surusta sillä tavalla kuin osasin; liikuin enemmän, harjoittelin kovempaa ja yritin kirjaimellisesti juosta tunteita karkuun. Lopulta ymmärsin, etten voi ratkaista surua lisäämällä vauhtia. Keinoja ylikuormitukseen etsiessäni, jooga alkoi kiinnostaa minua enemmän.

Jooga oli minulle alusta asti paljon enemmän kuin fyysinen harjoitus. Se oli tapa tutkia itseäni ja ymmärtää paremmin sitä, mitä elämäntapani oli minussa jättänyt jälkeensä. Myöhemmin löysin Katonah®-joogan, joka antoi tälle ajattelulle kielen. Sen myötä aloin nähdä entistä selvemmin, miten elämä, tavat ja rutiinit näkyvät keho-mieli-sielussa.

Uteliaisuuteni ei kuitenkaan pysähtynyt joogaan. Halusin ymmärtää, onko meillä suomalaisillakin ollut oma tapa tarkastella ihmistä, luontoa ja elämää. Se kysymys johdatti minut tietäjäperinteen pariin, jonka tutkiminen jatkuu edelleen.

Kaikki tämä näkyy tavassani ohjata – uteliaisuutena, tarinoina ja haluna auttaa ihmisiä ymmärtämään itseään hieman paremmin.”